Olemme parisen vuoden ajan pohdiskelleet paluumuuttoa takaisin kotiseudullemme naapurimaakuntaan. Pitkän, pitkän miettimisen jälkeen laitoimme tilamme myyntiin ja nyt omistusoikeus on siirtynyt uudelle perheelle.
Olo on haikea - niin paljon oman perheen historiaa liittyy tähän tilaan ja paljon aikaa (yli 12 vuotta!) on kulunut autiotilan herättelyssä takaisin henkiin. Samalla olemme innoissamme kaikesta uudesta, mitä elämällä on vielä hihassa varattuna.
Onnellisia olemme siitä, että tila on siirtynyt omistajille, joilla on kokemusta vanhojen talojen sielunelämästä ja ymmärrystä niiden arvolle.
Monet kahvit ehdimme mielissämme vanhassa tuvassa keitellä, mitä ei vielä tapahtunut meidän aikanamme. Olemme tyytyväisiä siitä, mihin pisteeseen me pääsimme ja että saimme olla mukana tämän kylän vanhimman talon pelastamisessa, niin että elämä täällä jatkuu. Komeaa historiaa 1700-luvulta 2000-luvulle.
Blogin elämäkin varmasti hiljenee omistajanvaihdoksen myötä, kun keskitymme nyt siivoilemaan nurkkia muuton tieltä.
Toivottavasti voimme joskus pistäytyä täällä ja juoda ne kahvikupposet vanhan tuvan kurkihirsien alla.
