Syystyöt

Syksylle jäi paljon pientä siivous- ja tavaranhankintahommaa. Suojasimme päärakennuksen laudatonta osaa kovalevyin sateiden varalle. Rakensimme erinäisiä taapelinpohjia ja roskalavoja, jotta tontti pysyy kuosissaan. Ostimme vanhoja hirsiä paikkahirsiksi sekä lisää lautatavaraa ensi kesää varten. Päärakennuksen katolta poistetut hajonneet päreet piti myös lapioida roskavalle. Tallikin on raikoittu, jotta saatiin sinne lisää säilytystilaa.

Kohta on aika pistaa pillit pussiin tältä vuodelta ja siirtyä suunnittelemaan ensi vuotta.

Tupa ja perunamaa

Sateisesta kesästä huolimatta perunamaa tuotti pientä satoa. Tänään sadonkorjuuta tiedossa.

Tupakin jo on, enää puuttuu siitä se puna.

Harjalla mennään

Pikku hiljaa ollaan saatu tiilet pestyä ja ne kelkottua vielä takaisin katolle. Parhaaksi pesumenetelmäksi osoittautui painepesurin pyörivällä päällä. Sammaleenpoistoaineista ei oikein ollut tähän hommaan. Oikeaoppinen tiilten ladontakin tuli opiskeltua.

Ainoa riesa tänä kesänä olivat sadekuurot, joiden vuoksi elimme jatkuvassa pressuhälytystilassa. Olimme katolla vetämässä pressuja heti, kun säätiedotus vähän vihjaili sateen mahdollisuudesta. Onneksi voiton puolella eli harjalla ollaan jo.

Hirsimies on puolestaan tällä välin asentanut tuvan seiniin tuulensuojalevyt. Muissa huoneissa tuulensuojalevyt on helpoin asentaa sisäpuolelle, mutta tuvasssa haluamme jättää toki mahtavat hirret näkyviin.

Ensimmäinen yö 'kotona'

Eräänä lämpimänä elokuisena iltana päätimme yöpyä ekaa kertaa tontilla, tarkemmin ottaen pihatuvassa. Paistelimme iltapalaksi lettuja ja kuuntelimme, kun yöllä alkoi satamaan. Hyvin nukutti hirsiseinien sisällä.

Aluskate

Nyt kun kaikki kattotiilet on alas saatu (kiitos talkooväellekin), pääsi kirvesmiehemme aluskatteen asennushommiin. Samalla oikaistaan hieman katon rankaa.

Päärakennuksen katossa on näkyvillä mielenkiintoisesti kaikki ajan kerrostumat aina vuoliaisista päreiden kautta betonitiilikatteeseen saakka. Ensimmäinen katetyyppi on siis ollut lankkukatto.  Sen tilalle on myöhemmin tullut päre, jota jätimme paikoilleen siltä osin, kun kate vielä oli ehjää. Osa päreistä oli... no ... mennyt päreiksi.

Tiilen päitä lukemassa

Sillä aikaa, kun hirsimiehemme tekee kengitystöitään, me aloitimme uuden urakan. Tämän kesän tavoiteena on kunnostaa myös päärakennuksen katto. Katteenahan n. 50-lukulainen betonitiili. Katetta ei tarvitse onneksi vaihtaa, sillä se on muutamia tiiliä lukuunottamatta ehjä. Katteen alta puuttuu kuitenkin aluskate ja itse tiilet ovat sammaloituneet. Laskemme siis alas kaikki tiilet, pesemme ne jollain metodilla ja asennalle samalla kovalevyn aluskatteeksi sekä uudet alusrimat.

Tiilten alaslaskua varten rakensimme pienen rissoilla toimivan tiilihissin, jolla pinkka tiiliä siirtyy ehjänä katilta maan kamaralle.

Följari

Perinnerakentamisen sanasta karttuu töitä tehdessä. Tänään asennettiin tupaan följari eli tukipuu tukemaan seinärakennetta. Rautaosat tähän teetettiin sepällä naapurikylällä. Yhdellä följarilla selvitään eli aika hyvin rakennus on pysynyt paikoillaan.

Ulkovuorin purkua

Juhannus tuli ja meni...lomaillessa. Sitten jatkettiin päärakennuksen vuorilaudoituksen kimpussa. Tarkoitus on purkaa sitä yläpohjan tasaan saakka, jotta hirsimiehemme saa vaihdettua muutaman pehmenneen hirren.

Samalla vauhdilla korvataan pari ulkovuorilautaa, jotka ovat tuolla etelän puolella päässeet haristumaan. Teetätimme lähisahalla tätä tarkoitusta varten erikoisleveää ulkovuorilautaa, jossa on entisenlainen koristeleikkaus.

Ensimmäiset tellingit

Viime viikkoina on raksaelämä ollut varsin suoraviivaista. On luotuo hiekkaa ja sitten hieman lisää hiekkaa. Yhdeksi päiväksi palkkasimme myös tuttavan jalkapallojoukkueen hiekanluontitalkoisiin, sillä luotavaa tuntui riittävän.

Mutta nyt päästiin vaihteeksti tekemään muutakin. Sukulaismiehen avustuksella nousi talon ympärille tellinkejä. Näitä tullaan tarvitsemaan vuorilautojen paikkailuhommissa.

Hyvät oli maisemat tellingeiltä.

Niin ja tuli muuten perustettua elämämme ensimmäinen oma perunamaa. Työkaluna aitasta löytynyt kuokka. Ituperunat saatiin kotopuolesta lahjoituksena. Satoa odotellessa.

Lattian pesua

Sitä mukaa, kun olemme irrotelleet lattialankkuja päärakennuksesta, olemme niitä myös pesseet ja laputtaneet. Tyylin mukaisesti mäntysuovalla (ja välillä myös hiekalla) mennään. Moni täällä pistäytynyt kyläläinen on kertonut olleensa joskus tuvassamme pesemässä lattiaa hiekalla. Tuvan lankut ovatkin kuluneet niin paljon, että tappien kolot ovat tulleet jo näkyviin. Jos vain nämä lankut voisivat kertoa, niin kertoisivat varmaan muutaman tarinan menneiltä vuosisadoilta.

Lattialistoista olemme yrittäneet varovasti samalla irrottaa nauloja. Ovat nuo listatkin pari senttiä paksuja, joten kestävät hieman vasarointia.

Hiekkaa, hiekkaa ja enemmän hiekkaa

Kuistin oikaisun jälkeen hirsimiehemme ryhtyy kengittämään päärakennuksen alimpia hirsiä tarvittavin osin. Tätä varten olemme avanneet pikkuhiljaa kaikki lattiat ja alkaneet kaivamaan pois vanhaa multipenkkiä eli eristeenä ollutta maa-ainesta. Hiekan luomista on riittänyt. Tuvassa riesana ovat olleet lisäksi isot kivet, joita yritämme kammeta jollain tavoin ulos. Pienenkään Bobcat ei mahdu tupaan, joten kaikki on käsipeliä. Ei tarvitse kuntosalille lähteä tänä kesänä.

Asiaa lukkosepälle

Rakennusapteekissa on mainio palvelu, nimittäin lukkoseppä, jolle voi lähettää vanhoja lukkoja huollettaviksi. Myös puuttuvia avaimia saa siellä teetettyä. Mekin pistimme postiin aittojen sekä pari sisäoven lukkoa. Paluupostissa saimme upeasti toimivat lukot uusine avaimineen. Kyllä ne kelpaa vyölle heittää, kun lähtee aitan polulle astelemaan.

Tuohta repimässä

Kuistin alimpien hirsien ja uuden kivijalan väliin haluamme bitumin sijaan eristeeksi tuohta. Tuohi on uskomattoman sitkeä materiaali. Löysimme tuohta vanhan kivijalan ja hirsien välistä paikoin, eikä se ollut mennyt juuri miksikään aikojen saatossa.

Viikonlopuksi suuntasimme siis mökille tuohta irrottamaan kaadetuista rantakoivuista. Tuohen irtoaminen on ilmeisesti kiinni aika paljon ajankohdasta. Saimme jonkin verran tuohta irti, mutta joutunemme ostamaan sitä lisää Rakennusapteekista.

Hirsimies hommiin

Tänään aloitti tontillamme keväällä palkkaamamme kirvesmies. Hän on kokenut, vanhoihin hirsirakennuksiin erikoistunut hirsimies, jonka yhteystiedot saimme Hirsitaito ry:n kautta. Onnekkaita olimme, kun hänet saimme töihin. Mukavalta ja ammattitaitoiselta vaikuttaa.

Tänään alkoikin tontilla tapahtua. Töistä tultuamme oli kuistin alaosa jo purettu. Tarkoituksenamme on oikaista kuisti, jonka kivijalka on painunut. Tähän saimmekin Museovirastolta korjausavustuksen. Rakenteellisesti kuisti pysyy ennallaan eli sitä emme ole tässä vaiheessa esim. eristämässä. Katsotaan, saadaanko vanhat ovet ja ikkunat entisöityä.

Megaluokan imurointia

Tänään imuauto saapui tontille imaisten säiliöönsä päärakennuksen ja pihatuvan yläpohjien vanhat eristeet. Imuri on sen verran järeä, että mukana menivät hiekan ja sammalen mukana myös kaikki puolikasta tiiltä pienemmät esineet. Puhdasta jälkeä tuli!

Lattialankkujen irrotusta

Ollaan kurkittu kohta liki kaikkien lattioiden lankkujen alle. Liki 5 cm paksut lankut on tapitettu ja pikkuhiljaa opimme tekniikan, jolla lankut saa toisistaan irti tappeja rikkomatta. Pari kertaa on tosin jouduttu turvautumaan "rosvosahaan" (pistosahaan), jolla kiinni juuttuneet tapit on sahattu poikki.

Kuva yläkerran kesähuoneesta, jonka eristeenä oli modernisti sahanpurua.

Hirret esiin

Talven aikana olimme pääsuunnittelijamme kanssa arvioineet, että päärakennuksen kunnostus kannattaisi aloittaa kengityksellä. Tämän saisi siis hirsimiehemme tehdä. 

Pohjustimme tätä työvaihessa purkamalla päärakennuksen alavuorilautoja. Hyvältä näytti. Vain muutamin paikoin alin hirsi oli pehmennyt.

Yläpohjien kevätsiivous

Yksi hommista ennen kengitysten ja muiden hirsikorjausten aloittamista oli imuroida pois vanhat hiekka-sammal-eristeet. Tuvan päällä oli jonkin verran varastoitu tavaraa, joten raikkosimme ne ensin pois. Kyllä pöllysi!
Imurointi sovittiin huhtikuulle.

Talven paperitöitä

Loppusyksykstä ja alkutalvesta itse tontti hiljeni, mutta paljon silti tuli tuolloinkin edistettyä hanketta:

- tapasimme perinnekorjaukseen erikoistuneen arkkitehdin
- kartoitimme ehdokkaita vastaavaksi mestariksi ja kirvesmieheksi
- selvitimme eri työvaiheiden hintoja museoviraston avustushakemusta varten
- tarkistutimme tulisijat palotarkastajalla
- laadittiin kevään aikataulua
- käytiin rakennusmessuilla ja pellettipäivillä

Tuloksena meillä on nyt perinnekorjaukseen erikoistunut pääsuunnittelija, vastaava mestari, hirsimies, tarkastetut tulisijat, avustushakemus vetämässä ja paljon uutta tietoa pääkopassa.