Vettä, routalevyjä ja talviunia

Lokakuussa saimme tontille vedettyä vesiosuuskunnan liittymän. Nyt meillä on siis vettä omasta takaa, eikä tarvitse enää naapurilta lainata!

Myös imeytyskentälle löydettiin paikka pienen hakemisen jälkeen. Salaoja- ja sadevesikaivannot saatiin täytettyä ja routalevyt päärakennuksen ympärille asennettua.

Nyt laitellaankin talot taas talviteloilleen ja siirrytään hetkeksi talviunille.

Salaojat ja sadevesikaivot

Syksyn pääurakka on salaojien ja sadevesijärjestelmän asennus. Tänään alkoivat kaivutyöt sen osalta ja saatiin ensimmäiset putket jo paikoilleen.

Hyvästi ruokakomero

Hirsimiehellemme jäi hieman aikaa näin syksyllä ja päätimme purkaa pihatuvasta ruokakomeron ja tehdä sijaan kylpyhuoneen. Koska sisäänkäynti tulisi toisesta suunnasta, piti vanha oviaukko täyttää. Paikkahirttä siis tilalle.

Päärakennuksen ovet

Laaksosen ovi- ja ikkuna Vääksystä sai päärakennuksen ovet tehtyä erikoistiheästä männystä, joten kävimme ne hakemassa. Hirsimiehemme asensi ne paikoilleen. Enää puuttuvat Metsänkylän navetasta ostetut ovenkahvat. Sekä hitunen maalia pintaan. Ja lukot :)

Huone ilman ovea

Katsastelimme pihatupaa (kiinteistön toista asuinrakennusta) sillä silmällä, että siitä saisi kohtuuvaivalla ensiasunnon ennen kuin päärakennus on asumiskunnossa. Pihatuvassa on keittiö, kaksi kamaria, ruokahuone ja mielenkiintoinen hirsiseinäinen huone, jonne ei ole ovea. Ovi on varmasti joskun ollut, mutta sittemmin se on laitettu umpeen. Tänne saisi siis kylpyhuonetta tms. Jätetään hautumaan.

Kuistin vuorilaudat

Kuistin vuorilautojen kuivuttua pesun jälkeen päästiin viimein asentamaan niitä uuteen vahvistettuun runkoon kiinni, vanhoilla takonauloilla tietysti.

Kuistin kimpussa

Hirsimiehemme pääsi kuistin kimppuun. Hän aloitti vahvistamalla kuistin runkoa ja valamalla ohuen kivijalan tueksi kapean betonilaatan. Laatan ja hirren väliin laitettiin Rakennusapteekista tilatut tuohet katkaisemaan kosteuden nousu maasta.

Vanhasta kivijalasta löytyi mielenkiintoinen kivi, jonka päällä oli ruostunut ympyrä. Vei muuten aikaa kun yhdisti kiven ja maahan pudonneen viiden pennin kolikon 1800-luvulta toisiinsa. Lieneekö kuistin rakennushetkenä sinne laitettu? Nämä löydöt ovat aina kutkuttavia.

Meidän hommaksi tällä erää jäi naulojen irroittelu vuorilaudoista. Nauloja ei suinkaan heitetty pois, vaan ne napsuteltiin suoraksi odottamaan uusiokäyttöä entisessä tehtävässään.

Ohitustie

Vihdoin meillä on oma ohitustie!

(Taustaa: tähän saakka kulku kahteen naapuritaloon sekä metsätiloille on kulkenut tonttimme läpi. Tämä on ollut vanha käytäntö, sillä ennen oli käytännöllistä, että ihmiset matkasivat talosta taloon kuljettaen samalla uutiset, postit yms. mukanaan. Ei kuitenkaan kovin nykyaikaista. Niinpä teetimme tietoimituksen ja tilasimme kaivurin paikalle rakentamaan tontin laitaan uuden tien).

Vesilistoja ja räystäslautoja

 

Hirsimiehemme ja erikseen palkattu apumiehemme asensivat uudet päätyräystäät ja vesilistat. Aluskatteen myötä katto on hieman entistä paksumpi, jolloin vanhat räystäslaudat eivät enää riittäneet. Uudet  erikoisleveät räystäslaudat teetätimme lähisahallamme vanhan profiilin mukaisiksi. Sieltä löytyi myös tarvikkeet vesilistoihin.

Luomistöitä

Hiekanluomistyöt alkavat onneksi olla loppusuoralla, vieraskamarissa mennään. Pohja siis näkyy jo kera muutaman kiven.

Hirsimiehemme on tiivistänyt kivijalkaa saviauunilaatilla. Savella on tilkitty myös hirsivaraukset. Tällä tekniikalla on saatu aikanaan tiiviit hienot ja suorat seinät.

Ikkunat ja ovet korjattaviksi/teetettäviksi

Kävimme viemässä kuistimme ikkunat Hämeenkyröön ikkunanentisöijälle korjattaviksi. Mahdollisesti osa niistä pitää uusia kokonaan, sen verran aurinkoa nähneitä puuosat jo ovat. Mutta vanhaa lasia saadaan jokatapauksessa, mikä on hienoa.

Kuistin ovet on jo aiemmin arvioitu niin huonokuntoisiksi, ettei niitä voi enää kunnostaa muokkaamatta niitä liikaa. Niinpä veimme ne Vääksyyn ovifirmaan, jossa oviprofiilin mukaan pystytään tekemään uudet. Molemmissa firmoissa löytyi myös erikoistiheää puuta.

Arkistojen aarteita

Vierailimme Keski-Suomen museolla ja etsimme sieltä kuvia tilastamme. Ja löytyihän niitä. Upealta tuntui nähdä kuvia vuosisadan vaihteesta. Kuvat kertoivat osaltaan, miten rakennuskanta on tontilla muuttunut. Esim. aitta on ollut pari osaa pidempi kuin nykyään, samoin pihatupa. Navetta on puolestaan nyt jo historiaa. Paljon on onneksi säilynyt myös.

 

Ja vielä yksi hirsitalo

 

Otsikon mukaisesti ostimme kokonaisen hirsitalon, kylläkin purettuna. Tarvitsemme korjauksen eri vaihessa paikkahirttä ja sitä nyt meiltä löytyy.

Mittamiehenä

Näin pakkasten aikaan ei vielä tarkene rakennushommia tehdä, mutta kaikenlaista selvitettävää on. Pitäisi löytää muurari, pohtia LVI-järjestelmiä, hankkia tarvikkeita jne.

Tänään käytiin tontilla ottamassa hieman tarkistusmittoja eri rakennuksista sekä piirtämässä listojen, ovien ja ikkunoiden profiileja ylös, sillä meidän on teetettävä niitä jonkin verran paikkaustarpeisiin. Aiomme teetättää sepällä höylät, joilla voimme itse höylätä helmiponttikuviota uusiin pystyvuorilautoihin.