Kuistin vuorilaudat

Kuistin vuorilautojen kuivuttua pesun jälkeen päästiin viimein asentamaan niitä uuteen vahvistettuun runkoon kiinni, vanhoilla takonauloilla tietysti.

Kuistin kimpussa

Hirsimiehemme pääsi kuistin kimppuun. Hän aloitti vahvistamalla kuistin runkoa ja valamalla ohuen kivijalan tueksi kapean betonilaatan. Laatan ja hirren väliin laitettiin Rakennusapteekista tilatut tuohet katkaisemaan kosteuden nousu maasta.

Vanhasta kivijalasta löytyi mielenkiintoinen kivi, jonka päällä oli ruostunut ympyrä. Vei muuten aikaa kun yhdisti kiven ja maahan pudonneen viiden pennin kolikon 1800-luvulta toisiinsa. Lieneekö kuistin rakennushetkenä sinne laitettu? Nämä löydöt ovat aina kutkuttavia.

Meidän hommaksi tällä erää jäi naulojen irroittelu vuorilaudoista. Nauloja ei suinkaan heitetty pois, vaan ne napsuteltiin suoraksi odottamaan uusiokäyttöä entisessä tehtävässään.

Ohitustie

Vihdoin meillä on oma ohitustie!

(Taustaa: tähän saakka kulku kahteen naapuritaloon sekä metsätiloille on kulkenut tonttimme läpi. Tämä on ollut vanha käytäntö, sillä ennen oli käytännöllistä, että ihmiset matkasivat talosta taloon kuljettaen samalla uutiset, postit yms. mukanaan. Ei kuitenkaan kovin nykyaikaista. Niinpä teetimme tietoimituksen ja tilasimme kaivurin paikalle rakentamaan tontin laitaan uuden tien).