Vellikellotapuli

 

Kirvesmiehemme konepiilusi hienot uudet tukit vellikellotapuliimme entisten lahonneiden tilalle. Nyt puuttuisi enää se kello, joka perimätiedon mukaan on aikoinaan myyty naapurikylälle erääseen maalaistaloon.

Kuusiaitaa

Viljamakasiinin ja tallin välissä on tyhjä aukko, jossa ei kasva oikein mitään muuta kuin horsmaa. Siihen kaipasimme jotain näkösuojaa tielle päin, mikä on sinänsä hassua. Eihän täällä juuri liikennettä ole, eikä pihaltamme edes oikein näe naapuriinkaan saakka.

Tästä huolimatta istutimme kuusi alle metristä kuusentainta tuohon kohtaan. Katsotaan, kuinka kauan ne kasvavat, ennen kuin näkösuojaa antavat. Tai saammeko edes pysymään hengissä.

Pellit talliin

Viimein saapuivat tilaamamme kattopellit, joita päästiin heti asentamaan. Profiili on rautakaupan valikoimasta lähinnä viljamakasiinin ja aitan katolla olevaa mallia.

Tallin pääty

... kaivannee hieman kunnostusta. Tässä hommassa apuna oli serkkupoika Itä-Suomesta.

Talli 1700-luvulta?

Löysimme sattumoisin tallin takaseinästä raaputuksen, joka lienee vuosiluku. Se on todella haalea, mutta mahdollisesti 174... jotain. Olisiko talli siis tehty / siirretty pihaan jo 1700-luvulla?

Sähköä ilmasssa tai ainakin alapohjassa

Sähkömiehemme on tällä viikolla tehnyt putkituksia sähkökaapelien asennusta varten.

Tallin muodonmuutos

Huomasimme viime talvena, että tallin katto on hieman "huonossa hapessa". Alkuperäisen pärekatteen päällä ollut viira on päästänyt vettä sen verran läpi, että osa kattoniskoista on paikoitellen pehmennyt. Koska emme halua yhtään kattoniskaa niskaamme, päätimme tänä kesänä vielä korjata tallin katonkin.

Niinpä tallin muodonmuutos alkoi vellikellon alas laskemisella ja päreiden purkamisella. Pärekatto olisi toki ollut hieno, mutta nämä päreet olivat jo mennet aika tomuksi, eikä niitä olisi katteeksi voinut kutsua. Lisäämme kattoniskoja, jolloin rakenteesta tulee entistä vahvempi. Kirvesmiehemme teki uudet kattoniskata vanhan mallin mukaisesti pyöreästä puusta ja konepiilusi ne.